keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Kun joku ajattelee sinua

Postissa on tullut pieni paketti nimelläni. Se nököttää lehtipinon päällä ulko-oven takana. 

Mikäs ihme se tämä on?


"Hauskaa adventin aikaa. Jos alatte kerätä seimiasetelmaa niin näistä voi aloittaa. terv. kummisi"

Nämä lampaat ovat ihan liikuttavan suloiset. 



Mutta vielä liikuttavampaa on se, että saa huomata kuinka sinua ajatellaan. 

Että kaukana omista arkikuvioistani, kiireistäni ja huolistanikin, hän ajattelee minua.



Kiitos A.

tiistai 25. marraskuuta 2014

Joulunappula

Kokoelmani täydentyi joulunpunaisella kausi-Nappulalla. Valkoiset ja mustat Nappulat ovat neutraaleja, "ympärivuotisia". Ja keväällä on mukava sitten ottaa esille niiden rinnalle keltainen ja vaaleanvihreä.

Kertokaapas muuten te paremmin valokuvausta taitavat, että miksei lohenpunainen ole koskaan valokuvassa oikean värinen? Ei vaikka yrittäisin säätää valkotasapainon oikeaan ja välttää ylivalotusta. Aina siitä tulee tuollainen vähän aniliininpunaiseen taittava.


Kukkakimppu on tuliainen anopilta. Minulle tuli tästä kimpusta jostain syystä mieleen ne kimput, joita kannoin lapsena morsiusneitona ollessani. Ehkä se on tuo harsokukka mikä sen tekee?!


 Viikonlopuksi leivoin cantuccineja, laitan reseptiä sitten myöhemmin.


Ja hei, toinen kysymys. Mistä saisi hankittua valkoisen pellavapöytäliinan?? Luonnonvalkoinen ja beessikin olisi kaunis, mutta pelkään punaviini- ja kahvitahroja, ja uskoisin niiden poissaannin olevan helpompaa valkoisesta. Olen etsinyt netistä ja parista keskustan putiikista, tuloksetta. Toistaiseksi on siis pitänyt tyytyä valkoisiin pellavakaitaliinoihin. (Hih, Kaitaliina.:))

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Sämpylät ja joulukuun lähestyminen

Meillä oli tyttömöötte tällä viikolla ja ystäväni oli leiponut alkukeiton oheen sämpylöitä. Sämpylät olivat varmasti yksiä parhaista, joita olen koskaan syönyt. Pinta oli rapea ja sisus kuohkea. Ja kun ystäväni kertoi reseptin olevan super-helppo, ja että taikinan voi tehdä jääkaappiin jo edellisenä päivänä odottelemaan, olin varma, että olen löytänyt oman suosikkini!

Ystäväni kertoi tehneensä jopa niin, että oli tehnyt samasta taikinasta tuoreita sämpylöitä sekä lauantai- että sunnuntaiaamuun.


Itse tein taikinan eilen päivällä ja tänään sain tarjoilla sitten brunssivieraillemme uunilämpimiä sämpylöitä, aika kivaa.


Resepti on Sikke Sumarilta bongattu.

Rapeat sämpylät

7,5 dl vettä
1,5 pss kuivahiivaa
1,5 rkl suolaa
1,5 dl ruisjauhoja
1,5 dl kaurahiutaleita
n. 9 dl vehnäjauhoja

Lämmitä vesi ja sekoita hiiva siihen. Lisää suola. Sekoita puuhaarukalla jauhot nesteeseen. Taikina saa jäädä melko löysäksi. Laita taikinakulho jääkaappiin yön yli.

Nostele taikinasta kasoja leivinpellille, 230´c ja n. 30 min.
Anna hetki jäähtyä. Älä peitä liinalla (tai muullakaan), jottei kuoren rapeus häviä.


Brunssivieraiden lähdettyä koteihinsa me lähdimme kävelylle suunnaten kohti Senaatintoria ja joulukadun avajaisia. Laulua, puheita, joulukadunavajaiskulkue ja tietenkin sitten Aleksanterinkadun jouluvalojen sytytys. 



Kyllä se joulu sieltä on tulossa vaikkei itsestä vielä oikein siltä tunnukaan.

torstai 20. marraskuuta 2014

Korvantaukset märkinä

Olin jokin aikaa sitten laulamassa ja säestämässä eräissä ihanissa häissä siskon kanssa. 

Hääpari lähetti sittemmin kiitokseksi aivan huikean paketin erilaisia hius- ja ihonhoitotuotteita. Kassin sisältöä purkaessa tuli ihan pikkulapsimainen olo, sen verran innoissani tuotteita sieltä nimittäin nostelin.:)


Pääosa tuotteista on päässyt jo käyttöön, osa odottaa vielä hyllyllä vanhan tuotteen loppumista. 


Aikamoista, sanon minä!



Hauskin näistä tuotteista oli kuitenkin tämä Garnierin Blond booster -hoitoaine. Tuote on tuntunut ihan mukavalta, mutta en vaan voi välttyä hymähtelyltä joka kerta kun sen näen.


Takana on nimittäin pienellä präntillä ohjeet allergiasta varoittavaan testiin:
"Levitä vanupuikolla korvan taakse noin neliösentin kokoiselle alueelle hieman tuotetta. Anna kuivua välillä ja toista. Odota 48 h pesemättä, peittämättä tai koskettamatta aluetta."

Jos tästä on selvinnyt oireitta, tuotetta saa käyttää. 
Mutta, ei siinä siis vielä kaikki, vaan tämä testi tulee tehdä ennen JOKAISTA käyttökertaa! Hoitoainetta suositellaan käytettäväksi 1-2 kertaa viikossa, joten näillä ohjeilla viettäisin neljä vuorokautta joka ikinen viikko hoitoaineläntti korvani takana. Suihkussa ei voisi käydä, ei käyttää pipoa ja tukanharjauskin voisi olla hieman vaikeaa. 

Ihan oikeesti!!;) *tirsk*

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Mukavat syysilmat

Eilen juttelimme mieheni kanssa tästä syksystä ja siitä miten se on ollut aika hieno kelien puolesta. En tiedä faktoja, mutta tuntuu ainakin, että on ollut mukavan lämmintä ja vähäsateista. Aurinko nyt on tietenkin näyttäytynyt ihan liian harvoin, mutta ei sitä tosin muutenkaan työpäivinä ehtisi nähdä. Mutta esimerkiksi sateenvarjoa, kumppareita yms on tarvinnut mielestäni tosi vähän.

Oletteko muut samaa mieltä? Onko tämä syksy ollut kuiva ja lämmin?

Tällaisia voisi minusta Suomen marraskuut olla aina. Pukeutuminenkin on helpompaa ja kivempaa, kun ei tarvitse miettiä ihan niin käytännöllisesti aina.
Päivän asu
Takki: Tiger of Sweden
Huivi: Mulberry
Hansikkaat: Sakari Sauso
Laukku: Sophie Hulme
Neule: Tara Jarmon
Kauluspaita: Banana Republic
Housut: Massimo Dutti
Nilkkurit: Wonders

tiistai 18. marraskuuta 2014

Klip klop, klip klop

Työkengät joutuvat kovalle koetukselle. Töissä tulee toki istuttuakin paljon, mutta vähintään yhtä paljon myös käveltyä ja seisottua.

Pidän työkenkiä siis enemmän kuin mitään muita kenkiäni! En ollut tätä asiaa oikeastaan edes ajatellut ennemmin! Miksi ihmeessä siis tepsuttelen päivästä toiseen yksillä samoilla sandaaleilla?

Ruotsalaisella Caloulla on ihan tosi nättejä puukkareita myynnissä. Tai itse asiassa kengät ovat oikeasti pääosin kumia, joten ovat kevyet, pehmeät eivätkä kopise niin kovin, mutta siis näyttävät puukkareilta.

Caloun puukkareita oltiin myymässä työpaikkani lähellä ja yhdet tarttui mukaani. 




Näistä tuli mun uudet polipäiväkengät. Tykkään niin! Käypä kurkkaamassa tuolla Caloun sivuilla. Kengäthän ovat ihan kuin karkkeja. Mä voisin kotiuttaa kyllä ainakin vielä parit yksilöt.:)

maanantai 17. marraskuuta 2014

No kun ei vaan oikein ollut hyvä

Varasin koko isolle perheellemme pöydän Palacen isänpäivälounaalta. 

Minun piti aamupäivällä hyvästellä yövieraamme ja tehdä työjuttuja. Sitten tulikin kiire. 
Päälleni valikoitui COS:ia ja jalkaan uudet Wondersit nilkkurit. Olin ihan tyytyväinen. 

Paitsi että.

Äh.

Asu oli ihan tunkkainen. Tukka huonosti. Kasvot väsyneet. Laukku vääränlainen. Takkikaan ei sopinut puolipitkän hameen kanssa ja huulipunaa olisi saanut olla enemmän.

 Sori iskä. Sisäisesti olin kuitenkin juhlatunnelmissa.:)


Eikä tämä kuvaustaustakaan nyt kovin imarteleva ollut. Huhhei. Katseet siis vain kohti uusia asukuvia. 

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Ruokavieraita

Syksyn varmasti kiireisimmät kolme viikkoa takana. Garmin Connectistakin sen näkee: viime viikolla pääsin vain kerran lenkille.:/ Nyt on onneksi taas aikaa hengähtää. Miehelle juuri totesin, että onpa ihana fiilis, kun voi kerrankin vain olla illan. Soitella, lukea, bloggailla, maksella laskuja (tosi kivaa;)) ja sen sellaista.

Kuviakaan ei ole viime viikkoina juuri tullut otettua. Paitsi pari viikkoa sitten, kun pyysimme siskon perhettä meille perjaintai-iltaa viettämään.


Kurpitsakeittoa (laitan reseptiä myöhemmin tulemaan), portobellopastaa ja jälkiruoaksi Hesarin ohjeella tehtyä banaani-nutellakakkua.


Olemme siskon kanssa olleet aina aikamoisia Nutella-faneja, siksi innostuin tästä kakusta. Sisko tosin kysyi meille saapuessaan, että hei, onko tuo nutellakakkua. He olivat kuulemma saaneet samaa kakkua edellisviikollakin ystäviensä luona.:) Nutellafani tunnetaan! Kakun kanssa maistui Kolmen kaverin vaniljajäde. Mums.


Hesarin nutellakakku

200 g voita
2 dl fariinisokeria
3 munaa
4 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 tl jauhettua kanelia
3 keskikokoista (kypsää) banaania
1 dl Nutellaa

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon munat yksitellen vatkaten.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne banaanisoseen ja Nutellan kanssa taikinaan. Sekoita tasaiseksi ja kaada voideltuun ja jauhotettuun kakkuvuokaan.
175'c ja noin 50 min. Anna kakun jäähtyä 15 min, irrota vuoka ja laita se takaisin kakun päälle. Anna kakun jäähtyä kunnolla. Koristele nutellalla.


Hauskin illallisvieras oli kyllä Syffe. Häntä ei tietenkään väsyttänyt eikä uni tullut. Lapsuudenperheessämme on aina juotu aika paljon kahvia. Ja meistä ketään ei kahvi ole oikein koskaan piristänyt mistä johtuen kotona oli ihan tavallista alkaa keittää kahvia iltakymmeneltä. Asia, jota monet kaverit silloin ihmettelivät. No, sama traditio jatkuu.

Syffe halusi myös maistaa ja siinä me sitten hörpittiin yhdessä iltakahvit kakusta nautiskellen. Ja takan päältä meidän perinteinen Halloween-ukkeli vinkkasi hänelle silmää.


Kiva ilta!

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Työtakin taskussa

Monilla meistä oli opiskeluaikoina taskussa/kassissa pieni vihkonen, jonne kirjattiin tärkeitä asioita.

Mulla ja mun kavereilla ainakin.


Marimekon vihkon ostin kun olin menossa ekaa kesää kandina töihin.


Siitä lähtien sinne on kirjattu kaikenlaista. Vihkossani on mm. tärkeitä puhelinnumeroita ja käyttöjärjestelmäohjeita jopa 12 eri työpaikasta. Varsinkin kandiaikoina ja vastavalmistuneena vihko oli kohtalaisen ahkerassa käytössä.


Välillä olen kirjoitellut vihkoon muistiinpanoja luennoilta.


Välillä taas merkinnyt ylös kollegalta saadun hyvän muistisäännön tai lääkitysohjeen.


1-2 viime vuotena vihkoon on päätynyt harmittavan vähän mitään. Ja osasyy oli se, että vihko alkoi yksinkertaisesti hajota käsiin...


Rooman lentokenttä ja Moleskinen liike toivat kuitenkin avun asiaan! 


Kovahkot kannet ja kuminauha, jolla vihkon saa kiinni, ovat tärkeitä ominaisuuksia.

Nyt pitäisi sitten vaan keksiä sopiva palkkio. Tai ehkä sen keksii vasta sitten kun näkee miten painavaa tekstiä tänne tulee ajansaatossa kirjoitettua...

maanantai 27. lokakuuta 2014

Arki vie

Arki vie mukanaan. Venyneet työpäivät, päivystykset, kaikki muut työhön liityvät velvotteet, harrastukset, tutkimusjutut. Ystäviä ja sukulaisia haluaa nähdä, käydä konserteissa ja elokuvissa, välillä nukkua pitkään, lukea. Kotonakin on kiva hääräillä, ja aika usein ihan pakkokin. 


Mä ihan oikeasti nostan hattua pienten lasten vanhemmille, jotka työnsä oheen vielä bloggaavat. En vaan ymmärrä. Mun vuorokauden tunnit loppuisivat ainakin kesken.:) Tai ehkä mä sitten vaan haluan ehtiä ihan liikaa.

Toivon sydämestäni, että tämä on nyt väliaikaista, ihan vaan joku tällainen vaihe. Että pian taas helpottaa ja ehdin "almailemaan" enemmän. Ihan kaiholla välillä muuten katson alkuvuosien postausmääriäni... Ehkä joskus taas!


Bloggaaminen on musta kuitenkin edelleen vaan niin kivaa. Tykkään valokuvata, kirjoittaa, miettiä aiheita, lukea kommentejanne ja vastata niihin. Tämä on mun ihkaoma harrastukseni.


Perjantaina saadaan sisko perheineen meille iltaa viettämään. Ihana odottaa sitä taas. Viime kerrasta, jolloin muuten syötiin tortilloja, onkin jo aikaa - paitsi Syffellä.♥︎

Perjantaina herkutellaankin sitten ihan muulla tavoin.


Näiden kiireisten, ehkä vähän sekavien, ja haikeidenkin, ajatusten myötä toivottelen mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille.