keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Serkkuni mun ja täydellinen naistenpäivä

Minulla on yksi serkku yli muiden. Hän on myös minun vanhin/pitkäaikaisin ystäväni. Tutustuttiin vähän ennen kuin mä täytin kaksi, eli kun hän syntyi. Oltiin lapsuus ja nuoruus kuin paita ja peppu vaikkei asuttukaan samassa kaupungissa. Meillä on aivan tajuton määrä kaikenlaisia omia juttuja, mm. oma yhteinen kieli, asianajotoimisto ja koulu. Olemme kirjoittaneet toisillemme läjäpäittäin kirjeitä, ja Meksikon ja Suomen välillä kulkivat pienet sanelukasetit, jotka ovat edelleen tallella. Soittaminen kun oli niin kallista eikä sähköposti tuntunut riittävältä.:)

Opiskeluaikojen myötä kummallekin tuli omia juttuja, eikä oltu enää niin tiiviisti tekemisissä, mutta eihän tällaista historiaa mikään horjuta. Ei vuodet eikä meret. Mä sain muun muassa kunnian olla hänen kaasonaan, ja nähdä heidän vauvansa ensimmäisenä, ihan muutaman minuutin ikäisenä. Serkkuni oli myös yksi minun kaasoistani viime keväänä. 

Olemme serkkuni kanssa tietyissä asioissa tosi samanlaisia. Omaamme hyvin samanlaiset arvot, kunnianhimon ja huumorin. Mutta tietyissä asioissa olemme kuin yö ja päivä. Serkkuni on haaveileva, hajamielinen professori. Minä enemmän se, joka tarttuu toimeen ja hoitaa asiat kuntoon. Serkkuni työ on hänen intohimonsa ja vaikka minäkin työstäni tykkään, en pääse "tykkäämisessä" hänen tasolleen. Serkkuni on taitava pianisti ja nyt uuteen kotiinsa he saivat vihdoin pianon, joten en malta odottaa, että pääsisin kuulemaan hänen soittoaan. Minäkin olen soittanut vuosia pianoa ja suorittanut musiikkikoulun tutkinnot, mutten koskaan ole oikein ollut siinä niin hyvä kuin hän. No, mulla oli sitten viulut ja laulut. Serkkuni suhtautuu elämään rennosti - hyvin määrätietoisesti, mutta kuitenkin vähän boheemilla tatsilla. Tässä asiassa me ehkä olemmekin sitten jälleen samanlaisia.

No, kuten jo arvata saattaa, kyseessä on hyvin ainutlaatuinen serkku, ja kun sellainen täyttää vuosia, ei mikään Hyvää syntymäpäivää -kortti riitä.

Kehotin serkkuani jo ennen joulua varaamaan viime viikon lauantain vapaaksi, muuta en kertonut.

P oli ystävänsä polttareita juhlimassa, joten mä lähdin pitkästä aikasta bussilla matkaan. Ja kyllä pitää kehua nykysysteemiä: en tiedä johtuuko sitten Onnibussin tuomasta kilpailusta vai mistä, mutta liput Pohjolan vuorolle olivat tosi halvat! 15 € meno ja 10 € paluu. Halvempaa kuin opiskelijaliput! 

Mua vähän jännäsi että löydänkö oikean laiturin jne, joten olin paikalla hyvissä ajoin ja odottelin terminaalissa jonkin aikaa.
Tiedättekö, oli niin ihanaa istahtaa bussiin ja laittaa kuulokkeet korville ja silmät kiinni. Kuuntelin koko matkan musiikkia, ja siis ai että miten rentouttavaa oli vain istua tekemättä mitään. Tällaisia hetkiä on ihan liian harvoin. Bussikuski kertoi käyväns bussin läpi sit linja-autoasemal varmistaakseen et kaik pääsevä pois Helsingist.:)
Kävelin bussipysäkiltä serkkuni uudelle kodille. He ostivat jokin aika sitten vanhan omakotitalon, jonka remontti on kovasti käynnissä. Serkkuni mies oli tehnyt lounasta ja mä keitin meille vielä kahvit jälkkäriksi. Sitten olikin jo kiire Logomoon.
En ollut ennen käynyt Logomossa, mutta nyt olin ostanut meille liput katsomaan Lontoon Royal Balletin Joutsenlampea.  
Mitä mä mainitsinkaan aiemmin sukumme heikkoudesta punaiseen?;) 
 Serkku halusi ottaa asukuvat, näistä tuli hauskoja. Puuttuu pää (aina;)), puuttuu jalat, puuttuu käsi. Voi S.♥︎
Baletti oli siis taltiointi Joutsenlammen ensi-illasta. Tähtinä olivat huikeat Natalia Osipova ja Matthew Golding. Videossa näytettiin lisänä kivoja pätkiä esityksen treeneistä ja back stagelta. Tosi mielenkiintoista! Ja löysin itse asiassa kyseiset pätkät myös Youtubesta.

Baletti oli aivan uskomattoman ihana! En ole käynyt katsomassa balettia ainakaan kolmeen vuoteen ja olihan tämä esitys nyt ihan omaa luokkaansa. Ja vaikka live-esitys on aina live-esitys, pääsi tässä katsomaan läheltä tanssijoiden ilmeitä, kaikenlaista hauskaa mitä taustalla tapahtui, orkesterilaisia jne. 

Väliaikoja oli kaksi ja tanssielokuva kesti yhteensä yli kolme tuntia. Tuntui silti, että aika meni ihan hujauksessa.
 Väliajalla ostettiin limpparia ja smoothieta.
Esityksen jälkeen tilasin meille taksin. Kun kuski kysyi osoitetta, sanoin että Kaskenkatu 6. "Ai Kaskikseen vai?", kuski kysyi. No sinnepä hyvinkin.:) Serkku ei meinannut pysyä pöksyissään ja kuski ihmetteli, että miten olen koskaan saanut sinne pöytää. Kuulemma perjantai- ja lauantai-illat ovat varattuja aina elokuulle asti. 
 Otimme alkuun lasit samppanjaa. 
Ruoaksi valitsimme kuuden ruokalajin Kaskis-menun. Ruoka oli todella hyvää ja annokset kauniita. Hauskaa oli päästä mm. syömään kebabia.:) Pääosassa oli kuitenkin meidän keskustelut, voi vitsit, päästiin ihan vasta alkuun. 
Kebab.
 Jälkiruoaksi porkkanakakkua. 
Minun piti kuitenkin ehtiä vielä iltabussiin, joten jälkiruoan jälkeen lähdimme kierimään kohti pysäkkiä. Kotimatkalla soikin sitten vain Tchaikovsky.

"Tuhannet kiitokset vielä eilisestä! Oli sekä huippu puitteet että sisältö.♥︎ Meillä jäi vaikka mikä mielenkiintoinen jutun sivuhaara kesken. Iski vähän ikävä, olisiko tämä Turku kuitenkin jossain vaiheessa vaihtoehto?:) Pikkutyttö minussa pääsi myös valloilleen ja liihottelin vähän peilin edessä.;)"

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Tänään

Vähäiset pääsiäiskoristeeni on kaivettu esiin. Ohrat laitoin keskiviikkona itämään, nyt näkyy jo (hyvää mielikuvitusta käyttäen) pieniä versoja. Pajunkissoja pitää käydä tänään hankkimassa, jotta saan ne uudet pääsiäismunat oksille roikkumaan.
Mies lähtee töiden jälkeen ystävänsä polttareihin. Minä sen sijaan päätin mennä illalla jumpan ja sellotunnin jälkeen kotiin, vähän siivoskella ja ihan vain olla itsekseen. 

Huomenna saamme yövieraita ja minä lähden hauskalle päivämatkalle Turkuun (siitä lisää myöhemmin). Sunnuntaina tiedossa on kahden prinsessan synttärit. 
Mahtavaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Jo pian kolmatta kuukautta

Synttäreitäni juhlittiin jo aikapäiviä sitten, mutta siitä huolimatta tepsutteli Syffe eilen siskon luona eteeni isoa paperikassia kantaen. Hän ojensi sen ja alkoi kertoa muistaakseni jotain tarinaa hänestä ja neiti T:stä. Tämä oli kuulemma kuitenkin eri juttu mitä oli treenattu etukäteen lahjanannon yhteyteen.:)
Kassista löytyi aivan ihana kesähattu! Erityinen plussa tuosta nauhasta, joka sopii ainakin Helsingin (ja muun rannikko-Suomen) tuuliseen kesään loistavasti. Siskolla on samanlainen ja nämä päässä mennään kuulemma kesällä 2016 sitten purjehtimaan. Ahaa! Saankohan siis ensi vuonna synttärilahjaksi purjepaatin?
Kassissa oli myös Dioria, sisko pitää minut nykyään aina "ripsareissa". Tätä uutta Dioria en vielä olekaan kokeillut, ikinä nämä eivät kuitenkaan ole pettymystä tuottaneet, joten eiköhän tämäkin ihastuta.
Suloinen kortti ja koristeena roikkuvat pääsiäiskoristeet tulivat vielä kaupanpäällisinä. Hassu juttu oli muuten se, että minä ostin itselleni näitä täysin samoja pääsiäismunia viime viikonloppuna syntymäkaupungissani käydessäni. Sama maku mulla ja siskolla siis pääsiäiskoristeidenkin suhteen.
Niin, eikä tässä vielä kaikki. Anoppikin yllätti minut ja sain häneltä aivan supersöpön pääsiäistipun. Tykkään tosi paljon Aarikan koristeista ja anopilta olen saanut niitä jo useampia. Tuskin maltan odottaa ensi jouluun, että saan kaivaa häneltä joululahjaksi saamani Aarikan kuusen esiin. 
Tai no, ehkä mä ihan vähän liioittelin. Otetaan juhla kerrallaan, pääsiäinen nyt ihanana sellaisena ensimmäisenä.

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Kuokkavieras eli keittiöpiika

Äidilläni on läheiset välit ei vain omiin sisaruksiinsa mutta myös isoon osaan serkkujaan. Tällä serkkuporukalla on järjestetty jo vuosikymmenien ajan serkkutapaamisia, olisiko ensimmäiset kekkerit olleet jo 80-luvulla?

Aluksi myös serkkujen lapset olivat mukana. Sittemmin ilmeisesti todettiin kuitenkin, että tämä on ihan liian iso lössi... Joten he ovat juhlineet nyt ihan keskenään (siis ilman meitä lapsia) jo ainakin kymmenen vuotta. Ja riittää sitä porukkaa siinäkin: puolisoineen heitä on yli kolmekymmentä.

Serkkutapaamisissa järjestelyvastuu aina siirtyy, tänä vuonna vuorossa oli äitini sisaruksineen. Juhlapaikaksi valikoitui tätini koti ja keittiöapuvoimiksi rekrytoitiin minut ja serkkuni.

Ennen juhliinlähtöä mun oli pakko napata kuva äidin kengistä ja laukusta - ne ovat molemmat ihan kuin karkkeja! Mua muuten harmitti niin, kun olin oikein varta vasten ottanut kameran mukaan näitä juhlia varten, ja se unohtui kotiin!:(
Tätini on mahdottoman kova ja hyvä järkkääjä, joten kaikilla oli selvät sävelet omasta vastuualueestaan jo hyvissä ajoin ennen juhlia. Tätini mies teki alkukeiton ja tätini perunamuusin, enoni vaimo leipoi sämpylät ja jälkiruokapiirakoita, äitini leipoi saaristolaisleipää ja teki puolukkahilloa, yksi enoni teki pääruoaksi riistapataa ja hänen anoppinsa upean kakun kahvipöytään, ja yhdelle enoistani jäi vastuulleen jälkiruoan tekeminen. Ruokien lisäksi sisarukset raijasivat paikalle tuoleja, termareita, Soda Streamereitä, kahvinkeittimiä. Tekivät lauluvihkoja, keräsivät kuvia vanhoista tapaamisista ja suunnittelivat ohjelmaa.
Ihan kaikki serkukset eivät tietenkään päässeet, mutta nuorin serkuksista (reilu parikymppinen) saapui aina Ruotsista asti ja toi mukanaan poikaystävänsä, joka ei ollut koskaan ennen käynyt Suomessa. Poikaystävä oli kuulemma itse odottanut ihan malttamattomana tätä reissua! Myös pappani veli ja sisko puolisoineen olivat paikalla ja laskujeni mukaan meitä oli kaikenkaikkiaan lähemmäs kolmekymmentä.


Ensin tietenkin syötiin. Enoni on kova metsästäjä, joten hänen tekemänsä pata oli varsin luomua.
 Sitten laulettiin.
Syötiin. 

Laulettiin ja syötiin.
Tietovisaan otettiin minut ja serkkunikin mukaan ja pääsimme molemmat tulkkaushommiin. "Miten pitkä on poronkusema?" jne... Helppoa kuin heinänteko.;)


Enoni oli saanut käsiinsä sukumme sukupuun ja tämän tiedoston saivat kaikki kotiinviemisinään.

Noh, mitäs me keittiöpiiat sitten tehtiin? Pääosin kyllä seurusteltiin, ja oli niin kiva nähdä muun muassa pappani veljeä Etelä-Ruotsista, eikä pappani siskoakaan tule liian usein nähtyä - osasta äitini serkkuja nyt puhumattakaan. Mutta kyllä me oikeasti ihan "töitäkin" tehtiin, tiskirumbaa, pöydän kattamista ja ruokien poislaittoa. Ja sitten tietenkin serkkuni suloisista suloisimman pikkutytön viihdyttämistä.
Ihailin myös yhden "iso-serkkuni" mekkoa ja nilkkureita. Tässä suvussa ymmärretään kyllä selvästi punaisen päälle.:)
Tällainen serkkutapaaminen on minusta niin ihana perinne ja minulle tuli niin mukava ja tunnelmallinen oli, kun sai istua ison sukulaisköörin keskellä. Omia serkkujani tulee nähtyä melko säännöllisesti tupareiden-synttäreiden-häiden-valmistujaisten-ristäisten yms merkeissä vielä, mutta sitten tulevaisuudessa pitää meidänkin kyllä ehdottomasti alkaa pitää säännöllisiä tapaamisia. Eikö niin?!

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Kolme treeniviikkoa

Hups. Mites tässä nyt kuluikin yhtäkkiä kolme treeniviikkoa ihan hujauksessa.

Päätin osallistua puolikkaalle touko-kesäkuussa, joten juoksutreeniin alkoi taas saada uutta motivaatiota - ja lenkit lisäkilometrejä.

23.2 - 1.3

Ma
PK1 13,03 km / 1 h 23 min / 6:26
Venyttely 15 min

Ti
-

Ke
VK 5,50 km / 31 min / 5:38

To
PK2 8,14 km / 51 min / 6:16 

Pe
-

La
-

Su
-

Yhteensä 26,68 km ja 3 h
----------


2.3 - 8.3

Ma
PK2 10,41 / 1 h 11 min / 6:52

Ti
-

Ke
Verryttelylenkki 5,02 km / 32 min / 6:29

To
PK1 14,3 km / 1 h 31 min / 6:22

Pe
-

La
VK (kiihtyvä) 9 km / 58 min /  6:27

Su
Kehonhuolto 30 min
Kuntosali 30 min

Yhteensä 38,74 km ja 5 h 20 min

Torstain pitkä lenkki juostiin työporukalla, meitä taisi olla kuusi juoksemassa. Aika kivaa. 
Lauantain VK-treeni piti sisällään aluksi ja lopuksi 10 minuutin kevyen hölkkäverryttelyn. Välissä tein 5 x 1000 m vedot kiihtyvällä nopeudella (5:20, 5:15, 5:10, 5:05 ja 5:00) 3 min palautuksilla (reipas kävely). 
Sunnuntain kehohuolto on eräänlainen pilates-venyttely-liikkuvuus yms tunti, joka on tuntunut tosi kivalta. Ihanaa vastapainoa juoksulle, ja työpäivillekin!
----------


9.3 - 15.3


Ma
PK1 15,04 km / 1 h 37 min /6:27

Ti
-

Ke
PK2 9 km / 57 min / 6:25

To
VK (kiihtyvä) 8,6 km / 52 min /6:05
Kuntosali 17 min

Pe
-

La
-

Su
Kehonhuolto 30 min
Kuntosali 30 min
Verryttelylenkki 4,51 km / 30 min / 6:43

Yhteensä 37 km ja 5 h 15 min

Maanantain PK-lenkille sain ystävän osalle matkalle mukaan. Hänen kanssaan ollaan alettu tehdä näitä lenkkitreffejä mun työpäivien jälkeen. Kohtalaisen toimiva järjestely: Hän tulee tuplavaunujen kanssa työpaikalleni bussilla, anoppi ottaa lapset ja me mennään juoksemaan. Lenkin jälkeen hänen miehensä sitten noukkii porukan anoppilasta kotimatkallaan. 
Torstain VK oli vähän samanlainen kuin edellisellä viikolla. Nyt vaan tein vähän pidempiä vetoja. Alkuun jälleen 10 min verryttely kevyesti hölkäten, lopussa ehdin palautella kiireen vuoksi vain pari minuuttia. Itse vedot tein seuraavalla schemalla: 2 km 6:00, 2 km 5:50, 1 km 5:40, 1 km 5:30, 1 km 5:18.