perjantai 12. joulukuuta 2014

Kämmen

Rakastan nahkahansikkaita ja minulla onkin vuosien varrella kertynyt niitä *kröhöm* kohtalainen valikoima. Italia-reissuilta erityisesti olen tykännyt ostaa hansikkaita, sieltä kun saa muutakin kuin ruskeata ja mustaa...


Italian hansikkaissa ei kuitenkaan ole otettu yhtä asiaa huomioon: Suomen talvea. Kovimmilla pakkasilla olenkin sitten joutunut turvautumaan ei-niin-tyylikkäisin ratkaisuihin tai sitten ihan vaan palelemaan.



Onneksi ystäväni mies tuskaili saman ongelman kanssa jo muutama vuosi sitten ja tämän vuoksi meillä onkin nyt Kämmen.

Kämmen on suomalainen yritys, jonka omistajatrio suunnittelee mallistonsa itse. Hansikkaiden nahat tulevat Suomesta, Unkarista, Italiasta ja Ranskasta, ja hansikkaat valmistetaan Unkarissa. Hansikkaat ovat supertyylikkäitä, viimeisteltyjä ja laadukkaita. Perfectos!



Kämmen järjesti eilen Winter Launge Party -tapahtuman Factory St Galleryssä ja koska olin kuullut huhuja, että tiedossa on myös kauan odottamamme naisten malliston debytointi, oli minun pakko ehtiä paikan päälle.



En ole ikinä pitänyt käsissäni näin ihanalta tuntuvia hansikkaita. Ystäväni oli hankkinut hansikkaisiinsa nipsut, joilla saa ne kiinni takinhihaan - ettei vaan hukkaisi niitä. Pitänee itsekin harkita, näitä ei vaan saa kadottaa!



Kämmen myy hansikkaitaan pääosin verkkokauppansa kautta. Vielä ehtii pukinkonttiin!


kuvat: Kämmen ja Alman iPhone

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Silmät solmussa

Ykköset ja kakkoset, kyllä ja ei, 999 ja "tallenna"-namiska välkkyvät silmissä.

 

Pieni tutkimusvapaa tekisi kyllä nyt poikaa.

kuva, kuva, kuva, kuva

tiistai 9. joulukuuta 2014

Ja taas se (t)ekonahkahame

Tämä Sofinahista hankkimani 8PM:n hame on ollut päälläni tänä vuonna ties miten monta kertaa. Hame sopii kesällä topin ja ruskettuneiden säärien kaveriksi, mutta talvella se löytää parinsa paksuista sukkahousuista ja neuleesta. 


Päivän asu

Takki: Tara Jarmon
Paita: Ted Baker
Hame: 8PM
Sukkikset: Falke
Nilkkurit: Wonders


P.s. Huomiseksi yritän ehtiä saamaan meidän Italia-iltapostauksen valmiiksi.

maanantai 8. joulukuuta 2014

Italialaista iltaa valmistelemassa

Päätimme jo kesällä, että haluamme kutsua vanhempamme meille syksyllä juhlaillalliselle. Vähän niin kuin häämuisteloihin, ja kiittääksemme heitä panoksestaan meidän juhlaamme. Sopiva päivämäärä löytyi lopulta vasta nyt alkutalveen.

Valikoimme illan teeman Rooman-reissumme jälkeen ja mikäs muukaan siitä tuli kuin Italia. Minusta on erityisen kivaa miettiä menu jonkun teeman ympärille, on se sitten Halloween tai Italia.

Aloitin valmistelut hyvissä ajoin. 

Keittiövaaka on yksi tärkeimmistä keittiömme tarvikkeista. Käytän sitä lähes päivittäin tai itse asiassa käytän päivittäin, kun mittaan sillä aamukahviini maidon. Ilman vaakaa maitoa tulee aina liian paljon tai liian vähän suhteessa kahviin.:)
Digestivin rinnalle päätin tehdä toscanalaisia herkkuja, cantuccinejä.
Cantuccinit kuuluu tarjoilla ennen kahvia vin santon, eli pyhän viinin kanssa. Me tehtiin lopulta sitten päinvastoin, mutta ei se ihan niin tarkkaa ole...
Taikinaan tulee muun muassa sitruunankuorta.
Cantuccinien ohje on Saku Tuomisen Basta-kirjasta. Iso osa illan muistakin resepteistä oli siitä tai sitten saman kirjoittajan Aglio & Oliosta. Voinkin lämpimästi suositella näitä kirjoja pukinkonttiin, en ole mitään ruokakirjaa käyttänyt koskaan niin kuin näitä kahta!

Cantuccinit

60 g suolatonta voita
250 g sokeria
1 sitruunankuori raastettuna
2 kananmunaa
400 g vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
150 g kokonaisia manteleita kuorineen (ja nimenomaan juuri näin!)
3 tl vin santoa

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Sekoita huoneenlämpöinen voi ja sokeria. Lisää sitruunankuori ja munat, niiden jälkeen siivilöity jauho, leivinjauhe ja suola, ja lopuksi kokonaiset mantelit ja vin santo.
Muotoile taikina kolmeksi noin 3 cm paksuksi suorakaiteen muotoiseksi pötköksi ja laita paperoidulel leivinpellille. Paista uunissa 20-30 minuuttia. Ota pelti uunista, kun väri alkaa muuttua kultaiseksi, mutta pötköt ovat vielä hieman pehmeitä (mä pidin kiertoilmauunissa kyllä yli 30 min, mutta kannattaa olla tarkkana). Leikkaa pötköt kuumina noin 2 cm paksuisiksi viipaleiksi. Kaada viipaleet lappeelleen ja laita uuniin vielä 10 minuutiksi. Anna jäähtyä, mielellään yön yli. Säilytä kuivassa.
Kokki sai tietenkin maistella vin santoa keksien paistumista odotellessa.
 Ja tuli hyviä!
Olen saanut siskolta vuosia sitten tällaisen hauskan vihkon, jossa on irroitettavia sivuja, joihin voit kirjoittaa illan menun. 
Tällaista iltaa varten, jos joskus, on menukorttien kirjoittaminen aiheen.

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Piipahdin Stockmannilla

Kurvasin tasan kahdeltatoista tänään Stockmannin parkkihalliin. En ollut ainoa ja hisseillä olikin aika ryysis. 
Tein täsmäiskut parille osastolle, joista löysin haluamani joululahjat. Lisäksi ostin nyt sen pellapöytäliinan. Villa Stockmannin pellavalautasliinoja minulla on entuudestaan ja olen ollut tyytyväinen niiden laatuun ja sellaiseen tiettyyn "jämäkkyyteen", jota mielestäni varsinkin pöytäliinalta vaaditaan. Ja nyt minulla on siis ihana valkoinen Villa Stockmannin pellavapöytäliina, tykkään.
Mies palaa huomenna reissuiltaan (niin, siis olen tämän loppuviikon ollut nyt vielä golfleskenäkin) ja ajattelin tehdä vähän hienomman illallisen. Jääkaapissa on jo sisäfilettä, piccolopullo punaviiniä tarttui mukaan keskiviikkona Alkossa käydessäni ja tuo pöytäliinakin pääsee sitten heti tositoimiin.
Aiheesta kukkaruukkuun. Olen löytänyt vuosien varrella ihan vain pari vaatetta Espritiltä, enkä yleensä edes käy katsomassa merkin vaatteita. Jostain syystä tänään tein kuitenkin poikkeuksen ja voi vitsit - löysin vaikka mitä ihanaa! Kassallekin kiikutin mm yhden ihanan mekon ja villapuolhameen. Myyjä tiesikin kertoa, että Espritin pääsuunnittelija vaihtui noin vuosi sitten ja sitä myötä kuulemma moni on "löytänyt" merkin uudelleen minun tavoin. Espritin vaatteista minulla on entuudestaan sinällään ihan hyvä kuva, pidän niitä kohtalaisen laadukkaina eikä hintakaan usein hirvitä. 
Loppuilta kuluukin ystävän kanssa lenkkeilyn, sellotreenien ja työjuttujen parissa. Tunnelmallista toista adventtia kaikille. 
Päivän asu
Takki ja poolo: Benetton
Huivi: Mulberry
Laukku: Sophie Hulme
Hansikkaat: Firenzestä
Saappaat: Wonders
Nahkahame: 8PM

tiistai 2. joulukuuta 2014

Home alone

Olen yksin kotona, mies on työmatkalla. Emme ole olleet aikoihin, tai ainakaan nyt naimisissaolon aikana näin pitkään erossa. Toistaiseksi on onneksi mennyt ihan hyvin.:)

Olen käynyt lenkillä, orkesterin pikkujouluissa, lukenut (aloitin Kissani Jugoslavian eilen ja sitä syytän tämän päivän väsyneisyydestä - en nimittäin millään malttanut laittaa kirjaa illalla kiinni), siivoskellut ja laittanut kotia vähän joulukuntoon.

Eilen illalla hain kellarista JOULU-laatikon. Tuon laatikon avaaminen on aina yhtä kivaa. 
Tosin nyt jätin kyllä kohtalaisen ison osan koristeista kuitenkin vielä laatikkoon. Jotenkin ne tuntuivat vaan vähän nuhjuisilta, joten katsotaan nyt pääsevätkö ne missään vaiheessa tänä jouluna ylipäänsä esille. 

Kotiin jäivät kuitenkin kyntteliköt, kaksi Aarikan Prinsessa-tuikkua, jouluiset keittiöpyyheet sekä siskoni anopilta saadut tontut ulko-oveen. 

Poroja, kuusi ja joulukello.


Ja tietenkin ultimatelempparini, joulutonttu.



Keitin äsken glögiä ja taidan nyt suunnata kirjan pariin. Aika mysigt.

Tunnelmallista viikon jatkoa teillekin.:)

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Viikonlopun herkkupaloja

Viikonloppuun on mahtunut monenlaista. Tänään olen lähinnä selloillut ja jeesaillut miestä työmatkapakkailuissa. 

Perjantaina tiedossa oli kuitenkin jo perinteeksemme muodostunut joulunalkajaiskonsertti Vesa-Matti Loirin seurassa Johanneksenkirkossa. 35 min ennen konsertin alkua kirkon edessä oli jo pitkä jono.


Konsertti oli ihana. Vesku oli energisempi ja hänen äänensä kantavampi kuin aikoihin. Tuli hyvä mieli. Kirkko oli tupaten täynnä, varmasti yli 1000 kuulijaa.


Konsertista suuntasimme vielä ystäviemme luokse illalliselle ja heidän uutta kotia ihailemaan. Minusta on aivan kutkuttavan ihanaa päästä ystävien uusia koteja katsomaan. Voisin aina kuluttaa koko illan remonttijuttuja kuunnellen, kaappeja availlen ja sisustusta ihaillen.

Illalliseksi saimme lohi-chevicheä, Bar 9:n Pallo Limonelloa ja jälkkäriksi glögiä ja kookospalluroita. Namia!

Lauantaina saimme vuorostamme eräät ystävämme meille kylään. Tuntuu muuten että nykyään ystävien kanssa aikaa vietänkin pääosin ruoan tai lenkkeilyn parissa. Hyvä kombinaatio.:)


Tein alkupalaksi ankanmaksacanapéitä viikunahillolla.


Ankanmaksacanapét

Hunajaista (tai ihan tavallista vehnä-) paahtoleipää
Ankanmaksapateeta
Kaksi tuoretta viikunaa
Boysenmarjoja tai karhunvatukoita

Viikunahillo
1 pss kuivattuja viikunoita
Sokeria
Balsamicoa
Vettä

Tee ensin hillo. Lämmitä vesi, balsamico ja sokeri pienessä kattilassa. Lisää viikunat ja keitä miedolla lämmöllä kunnes viikunat pehmenvät. Soseuta sauvasekoittimella, anna jäähtyä.

Paahda leivät. Levitä ankanmaksaa leivän päälle. Koristele nokareella hilloa, parilla viikunaviipaleella ja karhuvatukoilla.

Canapén kanssa suositellaan nautiskeltavaksi samppanjaa ja mehän tehtiin työtä käskettyä kun P kaivoi kaapistaan vanhan Ruinart-pullon. Mums ja mums.

Alkuruoaksi tein Myskikurpitsakeittoa, jonka ohjeen löysin Pirkka-lehdestä. Keitto on ihan todella pehmeää ja täyteläistä, ja olenkin tehnyt sitä tänä syksynä jo useampaan otteeseen.


Myskikurpitsakeitto

1 kg myskikurpitsaa (tai pala keltaista kurpitsaa)
1 iso sipuli
20 g voita
4 dl vettä
1 tl suolaa
ripaus mustapippuria
4 dl maitoa
200 g sulatejuustoa
1 dl basilikaa

Kuori, poista siemenet ja kuutioi kurpitsa. Hienonna sipuli. Kuullota kurpitsaa ja sipulia rasvassa kattilassa. Lisää vesi, suola ja pippuri. Keitä kannen alla noin 15 min, kunnes kurpitsa on kypsää. Soseuta sauvasekoittimella. Lisää maito ja sulatejuusto. Kuumenna, kunnes juusto on sulanut. Soseuta uudestaan. Jaa keittokulhoihin ja koristele hienonnetulla basilikalla.

Pääruoaksi teimme yhdessä Gaijinin Babyribsejä, possukaramellia ja soija-mirin-dressingiä. Saatiin Gaijin-kirja ystäviltäni häälahjaksi - he taitavatkin muuten odotella että kokkaan seuraavaksi sieltä jotain heillekin.:) 



Possukaramellia ja lihahaudutuslientä jäi kivasti vielä talteen, joten saatiin vielä tänäänkin maustettua kanapihvit niillä. Ja loput lihaliemestä aion pakastaa.



Jälkkäriksi tein vaniljapannacottaa tyrnillä tätä reseptiä mukaellen. Päälle ripottelin vielä paahdettua valkosuklaata.

Vaniljapannacotta

2 dl kuohukermaa
3 dl maitoa
1 vaniljatanko
0,5 dl sokeria
2 liivatelehteä

Kaada kattilaan kerma, maito, sokeri ja vaniljatangosta rapsutetut siemenet sekä koko vaniljatanko. Keitä miedolla lämmöllä koko ajan skoittaen noin 15 min. Laita liivatelehdet kylmään veteen 5 min:ksi likoamaan. Ota kattila pois liedeltä, purista liivatelehdistä vesi pois ja lisää ne kermaseokseen.  Sekoita. Kaada pannacotta neljään maljaan, anna jäähtyä hetken, peitä kelmulla ja siirrä jääkaappiin jähmettymään ainakin kolmeksi tunniksi.

Tyrnikiille

0,5 dl tyrnitiivistettä
1,5 dl vettä
0,5 dl sokeria
1 liivatelehti

Mittaa tiiviste, vesi ja sokeri kattilaan. Kiehauta. Laita liivatelehti kylmään veteen 5 min:ksi. Ota kattila pois liedeltä, purista liivatelehdestä vesi pois ja lisää se tyrniseokseen. Jäähdytä hetki, kaada annoskulhoihin pannacottan päälle. Peitä uudestaan kelmulla ja laita maljat jääkaappiin vähintään 1,5h:ksi jäähtymään.

Paahteinen valkosuklaa

200g Pandan valkosuklaata

Laita suklaalevy 130-asteiseen uuniin 13 min:ksi. Jäähdytä hetki huoneenlämmössä, jonka jälkeen siirrä jääkaappiin kovettumaan. Juuri ennen tarjoilua rouhi koristeeksi annosmaljoihin.


Saimme taloyhtiömme remonttien jäljiltä viime viikonloppuna vihdoin takkamme käyttöön ja eilen P viritti siihen jälleen tulet. Takan luomaa tunnelmaa ei kyllä voita juuri mikään!

Vieraat lähtivät vähän ennen puoltayötä ja siinä mä istuin glögimuki kädessä hiilloksen äärellä, kun Jouluradio starttasi Lenni-Kalle Taipaleen ja Jesse Kaikurannan Hoosiannalla. Elämä on.♥︎

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Kun joku ajattelee sinua

Postissa on tullut pieni paketti nimelläni. Se nököttää lehtipinon päällä ulko-oven takana. 

Mikäs ihme se tämä on?


"Hauskaa adventin aikaa. Jos alatte kerätä seimiasetelmaa niin näistä voi aloittaa. terv. kummisi"

Nämä lampaat ovat ihan liikuttavan suloiset. 



Mutta vielä liikuttavampaa on se, että saa huomata kuinka sinua ajatellaan. 

Että kaukana omista arkikuvioistani, kiireistäni ja huolistanikin, hän ajattelee minua.



Kiitos A.

tiistai 25. marraskuuta 2014

Joulunappula

Kokoelmani täydentyi joulunpunaisella kausi-Nappulalla. Valkoiset ja mustat Nappulat ovat neutraaleja, "ympärivuotisia". Ja keväällä on mukava sitten ottaa esille niiden rinnalle keltainen ja vaaleanvihreä.

Kertokaapas muuten te paremmin valokuvausta taitavat, että miksei lohenpunainen ole koskaan valokuvassa oikean värinen? Ei vaikka yrittäisin säätää valkotasapainon oikeaan ja välttää ylivalotusta. Aina siitä tulee tuollainen vähän aniliininpunaiseen taittava.


Kukkakimppu on tuliainen anopilta. Minulle tuli tästä kimpusta jostain syystä mieleen ne kimput, joita kannoin lapsena morsiusneitona ollessani. Ehkä se on tuo harsokukka mikä sen tekee?!


 Viikonlopuksi leivoin cantuccineja, laitan reseptiä sitten myöhemmin.


Ja hei, toinen kysymys. Mistä saisi hankittua valkoisen pellavapöytäliinan?? Luonnonvalkoinen ja beessikin olisi kaunis, mutta pelkään punaviini- ja kahvitahroja, ja uskoisin niiden poissaannin olevan helpompaa valkoisesta. Olen etsinyt netistä ja parista keskustan putiikista, tuloksetta. Toistaiseksi on siis pitänyt tyytyä valkoisiin pellavakaitaliinoihin. (Hih, Kaitaliina.:))