tiistai 21. lokakuuta 2014

Work at home

Meillä oli siskon Design House Stockholmin Work-lamppu "hoidossa" pari vuotta. Uudessa kodissamme se löysi nappipaikan ikkunalaudalta. No, sisko perheineen palasi ja yllättäen halusivat lampun takaisin... Höh.

Siitä lähtien olen miettinyt uutta lamppua sohvan viereen. Monet pöytälampuista ovat aika massiivisia; leveitä ja korkeita, joten sopivaa ei oikein ole löytynyt. 


Hullarivihkosesta löysin kuitenkin Work-valaisimen ja päätös oli tehty. 

Sisko kävi ostamassa lampun mulle, kun itse olin koko torstaipäivän töissä. 


Tykkään valaisimessa myös muun muassa siitä, että sen valotehoa voi säätää.


Siihen se istui niin kuin ei olisi koskaan pois ollutkaan. Mieskin totesi vaan, että ootko ostanut uuden polttimen tuohon lamppuun.:)


Käytimme lamppuun eräältä sukulaisperheeltä häissä saatua lahjakorttia, joten lamppu on nyt sitten häälahja heiltä.
Hauska saada lahjoja vielä näin 5kk häiden jälkeenkin.:)

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Alman superyllätys vol 2

Mä tein sen taas!

Yllätin mieheni perjantai-iltapäivällä nappaamalla hänet auton kyytiin ja viemällä lentokentälle. Olin pakannut salaa molempien matkalaukut ja kentällä annoin hänelle synttärilahjansa - Rooma-matkaoppaan.

Vietimme mitä ihanimman loman Roomassa. Minä olen käynyt siellä muutaman päivän reissulla vaihtoaikoina, mies ei koskaan.



Näkymä hotellihuoneen ikkunasta.


Roomassa oli ihan helteinen kesäkeli edelleen.

Yövyimme Mozart-hotellissa aivan Espanjalaisten portaiden kupeessa.



Hotellihuoneemme katto.


Espanjalaiset portaat iänikuisessa turistiverhossaan.

Matkan pääpaino oli tietenkin kiertää kaikki tärkeimmät nähtävyydet, mutta ehkä vieläkin tärkeimmäksi muodostui, meidät tuntien, herkuttelu.:) Olin saanut ystäviltä ja tutuilta loistavia ravintolavinkkejä, surffaillut netissä ja tehnyt varauksia. Rooma on pullollaan ravintoloita, joten välttääksemme virhevalinnat, oli suositukset mielestäni todella tärkeitä. Lounaspaikkoihin en tehnyt yhtä lukuunottamatta varauksia ja muutenkin niiden suhteen olimme vähän enemmän spontaaneja ja luotimme mm. matkaoppaamme suosituksiin. 


Aperol spritz -aperitiivillä.


Lisänä tarjoiltiin itsetehtyjä sipsejä.


Fontana di Trevi oli remontissa ja vähän karu. Kolikoitakaan emme päässeet heittämään.


Pantheon.



Sijainti oli huikea: terassilla istuskellessamme saimme katsella ohikulkevien ihmisten lisäksi myös lähes 2000 vuotta vanhaa Pantheonia.




"Poliitikkojen ja pappien suosima Fortunato on hieman tyyriimpi, mutta hyvä. Kävin täällä 2000 ja ihanan tryffelipastan muistan edelleen." 

Tryffelipasta vei miehenikin kielen.






Toisen illan illallispaikaksi olin varannut Al 34:n. Ravintola sijaitsi ihan Espanjalaisten portaiden, ja siis myös hotellimme, lähellä. Illan edetessä ravintola tuli tupaten täyteen, joten pöytävaraus oli varmaankin aiheellinen. Toki kyseessä oli lauantai-ilta. Tarjoilijat olivat ihania ja kuultuaan, että olemme suomalaisia, laittoivat he Olavi Virtaa soimaan mikä itse asiassa sopi ravintolan tunnelmaan tosi hyvin.


"Ai niin, sitten se Al 34, jossa kävimme vikana iltana, minusta paras koko reissun ravintoloista. Aivan upeet vasikanlihapullat, pastat, erilaiset lisäkesalaatit. Täällä pitkä ruokalista ei tarkoita huonoa ruokaa kuten yleensä kaikkialla muualla."
  Galleria Borghese Borghesen puistossa oli upea kokemus. Kyseessä on siis huvila, jonka rakennutti taidehullu kenraali joskus 1600-luvulla. Esillä on mm. Berninin veitoksia ja Caravaggion maalauksia. Liput pitää varata etukäteen. 
Berninin Daavid-patsas. 
Caravaggion Daavid ja Goljat. 
 Borghesen puisto itsessään on jo näkemisen arvoinen paikka. Siellä voi vuokrata fillarin tai vaikkapa polkuauton. Me tutustuimme puistoon erään iltapäiväjuoksulenkin merkeissä.  


Tripadvisoryssä viisi tähteä saanut enoteca sijaitsee aivan Piazza Navonan tuntumassa. Konstailemattoman viinibaari-ravintolan viinivalikoima muodostuu 1500 eri viinistä. Menu sisältää mm. itsetehtyjä pateita, laajan valikoiman juustoja ja herkullisia pastoja. Lounasaikaan paikassa oli jonkin verran jonoa, mutta lyhehkön odottelun jälkeen saimme pöydän sisätiloista.
  


Jonkinlainen retropyöräilijätapahtuma oli menossa Piazza Navonalla meidän siitä ohikävellessämme.


Classy!


Saimaisella piazzalla mieheni pääsi myös työntöhommiin, kun hääparin auto ei meinannut startata.



Jälkiruoaksi maistuikin sitten kahvi. Sant´Eustachio il Caffe on toiminut jo vuodesta 1938 lähtien. Kahvila oli todella täynnä sekä paikallisisia että turisteja, mutta kahvi oli taivaallista. Kahvia, keksejä ja muita pieniä viemisiä sai ostaa myös mukaansa.

"Siellä juodaan espressot seisten, ja mikäli ei halua sokeria, pitää se mainita etukäteen. Kahvi maksetaan kassalle ensin, ja sitten ryystään tiskille. On elämys, jota suosittelen päivittäin. Ja espressokahvi (sen crema) on hyvää, nimenomaan sokerilla. Cappucinot yms pitää tässä paikassa unohtaa."


Colosseum, Forum Romanum ja Palatinus ovat vaan niin pysäyttävän upeita.


Jonkun sortin fillarikisat oli menossa samaan aikaan.



Juhlaillallisen nautimme tässä yhden Michelin-tähden ravintolassa. Ravintola sijaitsee saman nimisen hotellin kattoterassilla, josta aukesikin aivan upeat maisemat yli Rooman. Saimme ihailla mm. Colosseumia ja Pietarinkirkon kupolia.

Otimme maistelumenun ja kymmenen annoksen jälkeen olimme aivan puhki. Tyylikäs miljöö, frakkeihin pukeutuneet tarjoilijat ja ensiluokkainen ruoka- ja viinitarjonta. Ainoa miinus tuli siitä, että tarjoilijoiden englanninkielentaito oli hieman kehno, joten sellainen tietty fiilistely ruoista ja juomista jäi pois. (Vs. esim helsinkiläinen Chef & Sommelier.:))


Yksi pääruoistamme: keltajuovamulloa, merilevätartaria, kalamataoliiveja ja marinoituja perunoita.


Vuokrasimme fillarit, joilla oli mukava lähteä reissulle Vatikaaniin. Mutta arvatkaapa vaan olinko minä niin ajattelematon, että lähdin aamulla liikenteeseen shorteissa ja topissa. Ehdoton ei-ei Pietarinkirkon porteilla.:/ P pääsi sisään ja minä jäin rannalle ruikuttamaan - mukana kun ei ollut mitään, jonka olisi voinut kietoa hartioille tai paljaiden polvien suojaksi.
Eipä auttanut muu kuin tehdä uusi suunnitelma ja hetken päästä seisoin jonossa jälleen, nyt vaan huivi kietaisuhameena ja Rooman Yliopiston -kollagepaita päälläni. Hehee. Nämä olivatkin muuten ainoat ostokseni koko reissulta! Jollei lentokentältä hankkimaani ripsiväriä lasketa. Synttärisankari sen sijaan shoppaili urakalla ja pyhitinkin matkan hänen makutuomarinaan olemiselle.


Pietarinkirkko.



Piazza San Pietro.


Yhtenä iltapäivänä lähdimme kävellen kiertelemään Trasteveren-kaupunginosaa. Aluehan lienee historialtaan ja maineeltaan vähän samanveroinen kuin Helsingin Kallio?! Kauniita taloja, pieniä ravintoloita ja gallerioita. 



Trasteveressä kävimme syömässä matkaoppaamme suosittelemassa Rugantinossa (yritimme ensin kolmeen paremmalta vaikuttavaan ravintolaan, mutta ne olivat kaikki tuohon aikaan kiinni.) Rugantinoa väitetään Rooman vanhimmaksi osteriaksi eli kestikievariksi. Matkaoppaan mukaan paikasta saa joka päivä trastervereläistä ruokaa ja pitsaa, mutta pitsaa ei kyllä ole kuulemma moneen vuoteen saanut. Minä söin pastan ja P lasagnea, ihan hyvää, ei kuitenkaan mitään erityistä.



Vikana päivänä piipahdimme nauttimaan iltapäiväespressot tunnelmalliselta vaikuttavaan, historialliseen Caffe Rosatiin. Kahvila oli iso pettymys. Töykeä ja ylimielinen palvelu, käsittämättömän korkeat hinnat, eikä tilaamamme vedet koskaan saapuneet. En suosittele.

Erikoista tapahtumaa pääsimme kuitenkin seuraamaan, sillä kahvia hörppiessämme näimme kuinka terassille saapui muutaman ihmisen seurue istumaan. Hetken päästä sisälle tuli kaksi pukumiestä korvanappeineen. He kiersivät ravintolan ympäri, kurkkivat pöytien alle ja jäivät lopulta istumaan viereemme katse tiiviisti terassilla istuvaan poppooseen suunnattuna. Lähtiessämme näimme, että kyse ole vähän suuremmastakin operaatiosta: ravintolan joka kulmalla oli näitä henkivartioita, läheinen tie oli suljettu moottoripyöräpoliisien toimesta ja torilla oli vielä "mustamaija", jossa istuskeli useampi kommandopipoinen poliisi. Saimme lopulta tiedusteltua, että kyseessä oli ilmeisesti eräs Italian ministereistä, joka ei kuulemma ole "kovin suosittu". 
Aika hurjaa.
Minusta on vaan niin hienoa, että Suomessa ministerit voivat istuskella rauhassa kahviloissa ja presidenttikin käydä hiihtämässä Töölönlahdella yhden turvamiehen turvin.

Paria tuntia ennen lentokentälle lähtöä P lähti palauttamaan fillareita. Hetken päästä hän soitti ja kysyi missä olen ja kehotti odottamaan siinä. Hän oli mennyt vuokraamaan auton. Tai no, miksi tätä nyt sitten kutsuisikaan... Ovat piti joka tapauksessa ottaa pois, jotta mahduimme molemmat istumaan.


 Siellä me sitten huristeltiin hetken päästä Via Nazionalella autojen keskellä.  Ohikulkijoissa aikaansaimme lähinnä hymyjä.:)


Vittorio Emmanuelle -muistomerkin edessä olevassa liikenneympyrässä kruisailimme myös.



Mäkin halusin päästä rattiin ja hauskaa oli. 


Autokanta on Roomassa kyllä ylipäätänsä varsin pientä - ja vanhaa.


Matkan aikana ehdimme myös kiertoajelulle, joka oli harmillisesti vaan aika surkea. Jos siis vertaa esimerkiksi Milanon vastaavaan.

Ai niin, ja Vatikaanin lähellä kävimme herkuttelemassa reissun ainoat pitsat eräässä ravintolassa, jonka nimeä en enää muista.



Rooma vei kyllä meidän molempien sydämet. P totesi, että kaupunki ylitti kaikki hänen odotuksensa. Tyytyväinen sankari siis palasi keskiviikkona aamuyöstä kotiin.